Oh ho no kai sitä pitäisi jotain tehdäkin välillä - siis muuta kuin pelastaa Ranska briteiltä Jean D'arcin johdolla - no joka tapauksessa ensimmäinen Studio Ghibli elokuva arvostelu.
Ensinnäkin haluan pahoitella, että aloitan tämän juuri Pom Poko:lla, olen ensimmäinen joka myöntää, että tämä olisi pitänyt aloittaa Lupin III tai Hols:a, mutta ikävä kyllä tämä tuli minullekin yllätyksenä ja siksi otin sitä mitä kirjastosta satuin saamaan - joten Pom Poko ja Ghibli.
Ensiksi haluan aloittaa, että minulla ja Studio Ghibli:ä on parhaimmillaankin hyvin hankala suhde - siis niin hankala kuin miehellä ja animestudiolla voi olla - on olemassa elokuvia, joista rakastan, elokuvia joista pidän ja elokuvia joita vihaan niin kovin, että minusta ne ovat riittävä syy koko ihmiskunnan hävittämiseen maan päältä - mutta nyt ei puhuta Ponyo:a tai Kiki:n lähettipalvelusta vaan Pom Poko:a.
Juoni:
Pom Poko alkaa valtavien Tanukien taistelulla - ai mikä on Tanuki? Supikoira, tai se minkä turkkiin Mario aina pukeutuu ja oppii lentämään, Japani on outo - no joka tapauksessa Tanukit tappelevat, koska julma ja ilkeä ihminen on rakentanut heidän metsäänsä ja tanuki:n reviirit ovat kutistuneet entisestään joten tappelu oli vääjäämätön. Taistelu keskeytyy kun naisTanuki tulee paikalle lyöden rumpuun ja laulaen kertoen heidän käskevän liittoutuvan yhteen ja käyvän ihmisten kimppuun.
Näin tehdään. Alueen Tanukit lyöttäytyvät yhteen ja tekevät viisivuotissuunnitelman saadakseen ihmiset jättämään heidät rauhaan. Ensimmäinen vaihe tässä on oppimaan muodonmuutosta, koska japanilaisten mukaan ketut, kissat ja supikoirat osaavat sen ja tekemällä siveyslupauksen. Supikoirat lähettävät kaksi parhaintaan hakemaan muodonmuutosmestarit luokseen samalla kun muut alkavat taistelemaan imperialistisen ihmisen laajennushaluja vastaan.
Supikoirat eivät onnistu tässä ja vuosien kuluessa siveyslupaus unohtuu ja supikoirien elintila vähenee entisestään ihmisten ja supikoirien lisääntymisen takia. Samalla ihmiset vihaavat heitä entistä enemmän koska Supikoirat joutuvat ryöstämään entistä enemmän ruokaa ihmisiltä ja tämä johtaa usean supikoiran kuolemaan.
Lopulta yhdet muodonmuutosmestarit löydetään ja tuodaan heidän luokseen ja he aloittavat operaatio mörön toteuttamisen. Ikävä kyllä operaatio mörkö epäonnistuu paikallisen huvipuiston ottaessa vastuun siitä ja supikoirien taistelutahto romahtaa ja porukka hajoaa entistä enemmän tappeleviin kuppikuntiin.
Kaupungin ketut kuulevat Tanuki:en epäonnistuneesta operaatiosta ja menevät puhumaan näille, että heidän pitää unohtaa ne jotka eivät osaa muodonmuutosta ja sopeutua ihmisten maailmaan niin kuin ketut tekivät. Supikoirat eivät suostu tähän vaan jatkavat tappeluaan.
Tappelu epäonnistuu. Osa Tanuke:a yrittää puhuu ihmisten kanssa, mutta ikävä kyllä he ovat vain eläimiä eikä kukaan kuuntele heitä, toinen osa hyökkää ihmisten kimppuun ja heidät tapetaan viimeiseen Tanuki:n. Yksi muodonmuutosmestari opettaa muille Tanuke:eille Budhan oppia ja he lähtevät yhdessä laivamatkalle kuoleman maahan. Lopulta henkiinjääneet Tanuki:t päättävät tehdä niin kuin ketut sanoivat ja lähtevät ihmisten maailmaan.
Jäljelle jääneet tavalliset Tanuki:t muuttavat toiseen metsään ja viettävät Tanukimaisinta elämää mihin pystyvät, kun taas ihmiset liikuttuneina Tanuki:en viimeisimmästä harhasta, jossa he näyttivät millaista elämä oli ennen kuin alue muuttui suurkaupungiksi päättävät säästää joitain alueita Tanuke:e.
Ajatuksia:
Pom Poko on yksi masentavimmista elokuvista mitä olen ikinä nähnyt. Jo heti alusta saakka tiedät, ettei supikoirilla ole mitään mahdollisuutta ihmistä vastaan, mutta haluat heidän silti voittavan, mitä he eivät voita, koska he ovat vain supikoiria - ja ihmisillä on aina vähintään konetuliaseita, joten - joo jos et ole emu niin ihmiset voittavat aina.
Kuten sanoin otsikossa tämä on äärioikeiston pelkäämää propagandaa. En edes yritä väistellä tätä, koska tämä on juuri sitä:
Tanukit toimivat hyvin paljon niin kuin sosialisteilta voisi olettaa ja Tanukit haluavat pelastaa oman metsänsä.
Elokuvan ohjaaja Isao Takahata on sanonut:
"Tanukit eivät ole terroristeja. He ovat uhreja. Aiheena on maailmanloppu, tanukien maailmanloppu. Halusin että katsojat näkisivät eläinten silmin. Mutta ei terrorismistakaan puhuminen minua häiritse. Historiallisesti terrorimsi on ollut tapa vaatia huomiota järjestäytyneeltä yhteiskunnalta. Tämä ajatustapa eli ainakin 70-luvulle asti."
Ai niin ja on tunnettu tosiasia, että Miazaki ja Takahata ovat suuria sosialisteja - ainakin opiskeluvuosinaan ja Miazaki ollessa Toei:a töissä hän oli järjestässä istumalakkoja työolojen parantamiseksi.
Joten joo - vihervassarius on aika paljon esillä koko elokuvassa, mutta tekeekö se siitä huonon elokuvan?
No ei - kuten sanoin tämä on yksi masentavimmista elokuvista, jonka olen nähnyt, mutta sanoisin tämän olevan aika hyvä. Tosin tässä on pari ongelmaa, ensinnäkin vaikka tämä elokuva tehtiin vuonna 1994?! Siis oikeesti - vau luulin että tämä oli tehty 80-luvulla - no joka tapauksessa tämä oli viimeinen "Ghibli-klassikko" joka tuotiin Suomeen - muistan vieläkin kuinka uusi tämä oli silloin kun katsoin tämän aikoinaan DVD:ä - vuonna 2011!!!! Aivan!
Joka tapauksessa syy miksi tämä julkaistiin viimeisenä johtui siitä, että tämä oli hyvin, hyvin japanilainen. Viittauksia klassiseen japanilaiseen mytologiaan ja satuihin on kuulemma 112, mikä ei yllätä koska tämä on tehty Japanissa pääosin japanilaiselle yleisölle. Itse tunnistin vain kaksi Kiki:n Kikin lähettipalvelusta ja shirime:n. Demonin, jolla on vain yksi silmä takapuolessaan ja joka yrittää saada sinut katsomaan sitä! Japanilaiset on outoja ^_^
Ai niin ja minusta tämä ei ole lapsille. Ensiksi tästä ei ole suomenkielistä dubbia, toisekseen tämä on hyvin masentava ja kolmannekseen tämä on hyvin raaka ja tässä on kiveksiä, koska Tanuki:en voima piilee niissä.
Ai niin ja kun puhuin äsken siitä japanilaisen mytologian viittauksista, niin niitä on niin runsaasti että se tuntuu liian runsaalta. Esim, yksi kohtaus on kun supikoirat puhuvat yhdestä legendasta jostain japanilaisesta jousiampujasta niin se tuntuu aika turhalta täytteeltä, toinen on kun Tanuki:t puhuvat vuorensa katoamisesta he puhuvat ihmisistä jumalana ja silloin näemme Buddhan katsovan kahta pienempää lasta kaivavan vuorta - se on vain - en edes tiedä mitä se on.
Teknisesti tämä elokuva on taattua Ghibli laatua. Hahmot ovat hyvin suunniteltu ja vaikka kaikki hahmot ovatkin supikoiria niin heidät pystyy silti erottamaan toisistaan. Niin ja koska tämä on animaatio niin tästä pystytään ottamaan aiheesta kaikki irti.
Ensimmäinen asia, jonka kaikki tietävät tästä on se että supikoiria kuvataan kolmella tavalla:
1. oikeat luonnollisen näköiset supikoirat
2. Söpöt lastenelokuvan piirroshahmot
3. Hassunhauskat sarjakuvahahmot.
En voi lakata kertomasta kuinka hyvin tämä elokuva on animoitu, mutta ongelma on edelleen siinä, kuinka hyvin tämä on animoitu, koska se niin kuin japanilaisviittaukset saattaa tuntua tavallisesta länsimaisesta katsojasta liialta. Se ei kumminkaan häiritse itse juonta, mikä on hyvä juttu, mutta saattaa olla liikaa jollekin toiselle. Ainakin minusta se saattaa olla liikaa, koska jos totta puhutaan juonta ei oikein ole tarpeeksi, joten sitä pitää lisätä animaatiolla ja hämärillä viittauksilla, onneksi osaan arvostaa tätä kaikkea mutta silti.
Niin juonta ei oikein ole tarpeeksi. Mikä saattaa olla huono juttu, mutta toisaalta se tarkoittaa lisää animaatiota ja sekavia viittauksia sarjaan, mikä on hyvä juttu, mutta toisaalta saattaa häiritä toisenlaista katsojaa, joka vain haluaa katsoa elokuvan sen juonen takia. Rehellisesti puhuen en voi syyttää sinua jos se häiritsee, koska paikoin se häiritsi minuakin. Niin kuin silloin kun muodonmuutosmestarit muuttuvat teräsmiehiksi ja lentävät eteenpäin. Mutta kuten sanoin japanilaiset uskovat tanukien pystyvän muodonmuutokseen, joten se kai riittää selitykseksi, sen lisäksi että japanilaiset pitävät tanukeja lähes ihmismäisinä olentoina, jotka rakastavat piloja ja vitsejä, joten se selittää lopun.
Ai niin ja viime aikaisten tapahtumien vuoksi *krhm* alpakkagate, Tampere ilman natseja *krhm* olenko sitä mieltä että tämä on vihervassarien propagandaa? No joo - aika lailla
Mutta tämä on oikeasti hyvä elokuva, toisin kuin eräät propagandaelokuvat, tällä on oikea tarina ja tähän on oikeasti nähty vaivaa. Kaikilla hahmoilla on selvä motivaatio, etkä ole koskaan epävarma tai hämilläsi mitä seuraavaksi tapahtuu tai miksi - no okei ehkä silloin kun näytetään jotain hyvin, hyvin japanilaista - toisekseen minusta tämä vaikuttaa hyvin realistiselta. Ensin aloitetaan tarmokkaasti ja tietyn asian puolesta, sitten tulee vastoinkäymisiä, päämäärä hämärtyy ja porukka alkaa tekemään jotain muuta ja sitten homma aloitetaan uudestaan uudella tarmolla ja sitten se menee täysin reisille ja sitten otetaan toiset keinot käyttöön ja sitten epäonnistutaan, koska me ollaan supikoiria ihmisiä vastaan. Tämä on oikeasti hyvin kuvaavaa 70-luvun vasemmisto ryhmiä kohtaan, taistolaisuus jäi aika lailla vain musiikkiliikkeeksi ja kuoli, saksan punainen armeijaryhmä toimi varsin aktiivisesti, kunnes menetti kansan tuen (luulen niin en tiedä mitään saksan punaisesta armeijaryhmästä, jos olen väärässä ole hyvä ja korjaa :D) tuli leimatuksi terroristiliikkeeksi ja sitten poliisi pysäytti sen. Niin kuin monet äärivasemmistoryhmät, Guevara:n porukka voitettiin Boliviassa, Breznev murskasi Prahan kevään, Kiinan Kommunistipuolue murskasi taivaallisen rauhan aukion mielenosoituksen. Mutta toisaalta tietyllä tavalla Tanukit voittivat, elokuvan lopussa ihmiset jättävät niille joitain alueita, okei ei suuria alueita ja niiden elintila vähenee vähenemistään puhumattakaan muista metsän eläimistä, mutta ainakaan kaikkia ei tapettu saman tien ja se on varmaan jonkinlainen voitto?
Kaiken kaikkiaan Pom poko on hyvin masentava, paikoin sekava elokuva, jonka pystyy katsomaan joko vihervassarien propagandana tai sitten elokuvana maailmanlopusta.
Okei ensimmäinen Studio ghibli elokuva tältä kuulta hoidettu alta - tämä varmaan menee kaikkiaan ensi kuulle toivottavasti ei, mutta varmaan menee. No joka tapauksessa eiköhän seuraavalla kerralla päästä taas NGE:en - melkein viikon tauon jälkeen - tämä meni jo reisille vai mitä?
Lähteet:
Jari Lehtinen: Animen Aika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti