Muistatteko kun kerroin, että aloin kirjoittamaan Ja sitten tulivat donitsit uudestaan? No tämä on se uusi versio.
Uuden version pituus on vain 14 sivua ja siitäkin vain 8 sivua on uutta tekstiä, joten selvästikin tämä jäi kesken miksi?
Vastaus on hyvin yksinkertainen, menetin kiinnostuksen ja päätin kirjoittaa jotain muuta. Kolmanneksi minulla ei vain ollut aikaa. Kirjoitin tätä helmikuussa 2016, suunnittelin sen kun olin matkalla työhaastatteluun ja aloin kirjoittamaan kun pääsin kotiin.
Ikävä kyllä alkuvuosi 2016 oli hyvin kiireistä aikaa. Hain töitä samaan aikaan, kun luin farmasian valintakokeeseen ja minulla oli muita ideoita joita halusin kirjoittaa. Olen kuullut, että Thomas Edison pärjäsi neljän, viiden tunnin yöunilla ja ymmärrän. Oikeastaan minusta olisi parempi jos tarvitsisi nukkua vain tunnin ja minulla olisi viisi palvelijaa, jotka hoitaisivat taloutta, niin että voisin vain keskittyä omiin projekteihin, mutta ikävä kyllä emme elä vielä utopiassa. Toisekseen minulla oli vaikeuksia tietokoneen kanssa, enkä koskenut tietokoneeseen kolmeen kuukauteen. Luin vain valintakokeeseen ja kirjoitin muuta.
Mikä oli tämän toisen version tarkoitus? Tässä toisessa versiossa halusin selventää ensimmäisen version kerrontaa, jota pidin tarpeettoman sekavana ja vaikeasti ymmärrettävänä. Paras ratkaisu tähän oli mielestäni se, jos käsittelisin koko tapausta Salaiset kansiot tyyppisen agentuurin kuulusteluna. Toisekseen tämä toinen versio korjasi sen pahimman ongelman, joka minulla oli ensimmäisen version kanssa, se oli se alku.
Ensimmäisen version alku ei ollut lainkaan hyvä. Kukaan ei halua lukea kirjaa tai katsoa elokuvaa, joka alkaa sillä että elokuva oksentaa kymmenen litraa taustatietoa lukijalle tai katsojalle. Tietysti jos se herättää lukijan mielenkiinnon niin silloin, esimerkiksi Harry Potter ja Puoliverinen Prinssi alkaa käytännössä tällä oksennuksella. Toinen hyvä vaihtoehto on Star Wars tyylinen alkuteksti, joka on ohi nopeasti ja kertoo tärkeimmät pointit ja sitten päästään katsomaan kuinka alus/luotain laskeutuu avaruudesta maan pintaan, tai kulkee avaruudessa. Toinen hyvä esimerkki tästä taustatiedon kertomisesta on Taru Sormusten Herrasta: Sormuksen Ritareissa, joka alkaa sillä kun joukko hobitteja puhuu majatalossa Hobittilan tapahtumista. En laske mukaan sitä esipuhetta, koska äänikirjakaan ei laske sitä aluksi. Kolmas hyvä esimerkki on ensimmäisessä Dyyni romaanissa, jossa kerrotaan vuosi ja mainitaan Mua'Dib jolloin lukija kiinnostuu selvittämään mitä se tarkoittaa ja miksi minun pitäisi oppia tältä kaverilta yhtään mitään. Vielä se pakollinen viittaus Tenchi Muyoon. Tenchi Muyo Ryo-Ohki 1:n ensimmäinen jakso on myös hyvä esimerkki hyvästä alusta. Kun Tenchi herättää Ryokon siitä seuraa eeppinen tappelu, joka hävittää Tenchin koulun ja Ryoko menettää kätensä. Ikävä kyllä tästä seuraa toinen jakso, jossa Ryoko ei enää halua tapella Tenchin kanssa (tai haluaa mutta sillä toisella tavalla ;)) ja kaiken lisäksi Ryoko saa kätensä takaisin, joten koko ensimmäinen jakso oli yhtä tyhjän kanssa! Aivan kuten koko sarja.
Olen vankka uskoja Herra Plinketin tarinankerrontaoppiin. Tarinan pitää alkaa niin, että lukija/kuulija/katselija kiinnostuu tarinasta ja haluaa seurata tarinan loppuun, kertoo minkä tyyppinen tarina on ja tärkein ja esittelee päähenkilön ja saa lukijan/katselijan/kuuntelijan välittämään hänestä. Paras esimerkki tästä kerrottiin Vartijoissa, kun entinen Yöpöllö kertoo kirjassaan Naamion takana, että kannattaa kertoa surullisin mahdollisin juttu, jolloin saa lukijan sympatiat puolelleen. Minkä takia oikeasti luulit, että päähenkilö on aina rikkinäisestä perheestä, orpo tai jotenkin muuten syrjitty? En oikein onnistunut tässä Charlesin kohdalla, mutta tarkoitus oli, että kun tarinassa on donitseja, joita sataa taivaalta, muotoaan muuttavia vuohia ja muuta sekavaa tarvitset tavallisen henkilön, johon yleisö pystyy samaistumaan. Edelleen Charles ei onnistu tässä, mutta toisaalta hänen pitikin toimia lähinnä kertojan nyrkkeilysäkkinä.
En ole väittämässä, että tämä alku olisi ollut mitenkään parempi, mutta ainakin siinä sanotaan juttuja joita lukija ei tiedä, jolloin lukija haluaa tietää mitä tapahtuu.
Kerronnan muutos tarinasta kuulusteluun olisi tietenkin vaatinut suuria muutoksia, koska ensimmäisessä versiossa kertoja oli henkilö, joka vihasi Charles Summasta, ihan vain sen takia koska hän vihasi. Siispä tästä päästiin ongelmaan, että miten sopusuhtainen mies niin kuin Charlesista saisi niin käsittämättömän lihavan? Vastaus oli varsin selvä, koska Charles ei ollut elämässään minkäänlaisia vastoinkäymisiä ajattelin, että hän tekisi omassa versiossaan itsestään käsittämättömän lihavan selittääkseen oman menestyksensä. En keksi minkäänlaista esimerkkiä oikeasta maailmasta, mutta ajatukseni oli, että joku joka olisi syntynyt hopealusikka suussaan eikä ymmärtäisi mitään muiden vaikeuksista. Samalla kuitenkin Charles ymmärtää, että vain sen takia koska hänen elämänsä on ollut pelkkää menestystä se ei silti tarkoita, että niin kävisi kaikille ja siis sen takia Charles halusi saada itsestään paremman tarinan maailman lihavimmasta kaverista menestyksekkääksi kuntosaliketjun perustajaksi ja omistajaksi. En pysty oikein selittämään tätä tämän paremmin, joten en edes yritä.
Luin tämän pitkästä aikaa läpi ja huomasin, että Saara oli minusta aika kestämätön. Henkilö joka lopulta alkaa vihaamaan kaikkea luomaansa, olen aika tyytyväinen kun onnistuin jossakin näin pienessä. Koska Saaran oli tarkoitus ollakin kestämätön. Toinen mistä olen hyvin tyytyväinen itseeni on se kuinka keksin niin monta nimeä itse, enkä edes tarvinnut nimigeneraattoria!
Yksi asia mihin en ole tyytyväinen vielä, oli se agentuurin nimi. Tarkemmin ajateltuna olisin voinut keksiä paremman, mutta pelasin tai olin pelannut siihen aikaan paljon ensimmäistä Half-Life:a ja siinä ne ulottuvuuden väliset avaruusoliot tulivat Xen nimisestä, planeetasta, galaksista, jostain toisesta paikasta. En ole pelannut muita Half Life:ja vain sen ensimmäisen ja vihaan sitä viimeistä pomo taistelua, lähes tulkoon yhtä paljon kuin BFME ykkösen Lebennin kenttää, pahisten puolella. Hyviksillä se oli ohi alle kymmenen minuutin pahiksilla meni puoli tuntia. Typeriltä pahiksilta puuttui hevoset ja Mordor ei saanut yhtään ratsuyksikköä.
Lisäys: Käsikirjoitus on se ensimmäinen versio kirjoitusvirheineen kaikkineen.
Lisäyksen lisäys: Unohdin mainita, että muutin kaupungin nimen. Hyvä minä! Tosin näin jälkikäteen ajateltuna se ei siltikään ole kovin hyvä, mutta parempi kuin Pikku-Kärpiö.
Siinäpä se sitten. Lue, nauti ja selvitä mitä se jäljelle jäävä kuusi sivua on, jos vain seitsemän ensimmäistä sivua on alkuperäistä materiaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti